Yhteistyö Sampo Kasurisen kanssa jatkuu elokuvamusiikin parissa

Kuva Heikki Tuuli 2019

Juhani Haukan Elämän muisti

Päivän viimeiset säteet värjäävät vaaleansinisen taivaan laahukset kullankeltaisella hohdolla. Lähikuvassa mies katsoo kohti kuusirajan taakse piiloutuvaa aurinkoa silmissään heijastus, jossa sekoittuvat tulevaisuus, menneisyys ja ikuisuus. Kaukana on horisontti ja loputtomat pellot, hiekkatie, ihminen – kenties sama mies kuin äsken – menossa polkupyörällään kohti tuntematonta kuin muistutuksena kehityksen keskeytymättömästä matkasta. 

Kunnes vihdoin, ikuisilta tuntuvien minuuttien jälkeen saamme eteemme pääosan esittäjän, Hentolituruohon. Sen kukat, lehdet, varren, juuret – ja taas koko pellon, jonka tuulessa huojuva matto piilottaa pääosan esittäjän alleen. Lähes kymmenenminuuttinen hetki hujahtaa ohi kuin sekunneissa, kiitos maalauksellisen kuvauksen ja taustalla soivan musiikin.

Näin alkaa Elämän muisti, ohjaaja Juhani Haukan dokumenttielokuva Hentolituruohosta. Aalto-yliopiston maisterityönä valmistuva teos pureutuu yhden kasvin ytimeen, aina DNA:n tasolle, mutta samalla se kertoo tarinan meistä ihmisistä, sukupolvien perinnöstä, ikuisesti jatkuvasta ketjusta. 

“Sävellykselliset aihiot ovat myös heijastuneet kuvalliseen kerrontaan”

Säveltäjä Sampo Kasurinen vastaa elokuvan musiikista.

On tunnettua, että musiikilla voi muuttaa kuvien merkityksen täysin päälaelleen, mutta Elämän muistissa Kasurisen vastuu on ehkä vieläkin suurempi kuin tavallisesti.

Kuva Heikki Tuuli 2019

Noin 40-minuuttisessa dokumentissa kuin ei ole lainkaan dialogia, on vain kertojan ääni. Kasurinen sanoo, että musiikki on syntynyt yhtä aikaa käsikirjoituksen kanssa – joskus jopa toisin päin.

“Olen ollut mukana alusta alkaen, käsikirjoitusvaiheesta lähtien”, Kasurinen sanoo. “Sävellykselliset aihiot ovat myös heijastuneet kuvalliseen kerrontaan, esimerkiksi elokuvan aloittava yhdeksänminuuttinen kamera-ajo kasvoi työryhmälle esittämästäni pienestä musiikillisesta ideasta.”

Tämä on yhä poikkeuksellista elokuvamaailmassa, jossa musiikin arvo kuvakerronnassa koetaan lähinnä tunnelman luojana.

Kuten aina kahden taiteenlajiin kohdatessa näennäisen tasaveroisina kumppaneina, kompromisseja ja myönnytyksiä oli nytkin tehtävä. Toisinaan Kasurinen on joutunut tasapainottelemaan puhtaan musiikillisuuden ja elokuvallisen kerronnan välillä. Yhtäältä musiikin pitää tukea kuvaa, toisaalta Kasurinen haluaa lisätä kertomukseen oman kerroksensa musiikilla.

“Aluksi tein musiikkia täysin synkassa kuvan kanssa”, Kasurinen kertoo, “mutta huomasimme pian, että se ei ole välttämättä aina kerronnan kannalta mielenkiintoisin vaihtoehto. Tämä on kuitenkin elokuva, jossa ei tapahdu paljon, joten se tuo oman lisänsä kun musiikki ja kuva risteävät, ja menevät välillä eri suuntaan, välillä samaan suuntaan.”

Tyylillisiä vaikutteitaan Kasurinen ei halua nimetä, mutta maistiaisten perusteella musiikissa kuuluu häivähdyksiä ranskalaisesta impressionismista, ehkä Claude Debussystä. Kasurinen on hakenut soundiin luonnonläheisyyttä ja tuntumaa siitä, että elokuva tulee katsojan iholle.

“Tyylillisesti musiikissa tasapainotellaan konserttimusiikin ja elokuvallisemman musiikin rajapinnalla. Sävelkielessä on kuultavissa tonaalisia vaikutteita, mutta viittauksia ihan perinteisimpään tonaaliseen elokuvamusiikkiin on kuitenkin vältelty.” 

Elokuva on nyt musiikkiraitaa vaille valmis. Myöhemmin tänä keväänä Vantaan Viihdeorkesteri kokoontuu soittamaan Kasurisen säveltämän musiikin elokuvan taustalle täydellistämään taideteoksen.

Voitto sekopäisellä tangolla ja sovitusten suma

Kuva Heikki Tuuli 2019

Elämän muisti ei ole ensimmäinen kerta, kun Vantaan Viihdeorkesteri soittaa Kasurisen musiikkia. Orkesteri tutustui Kasuriseen ensimmäistä kertaa jo kolme vuotta sitten. 

Yksi Sampo Kasurisen toistaiseksi tärkeimmistä teoksista, kuuden minuutin mittainen Tango Sinfonico syntyi vuonna 2018 Vantaan Viihdeorkesterille. Teoksellaan Kasurinen osallistui viiden vuoden välein järjestettävään Markku Johansson -kilpailuun, jossa Vantaan Viihdeorkesteri etsii uusia lahjakkaita säveltäjiä ja sovittajia, aloittelevia ammattilaisia klassisen ja viihteen rajamaita halkovan musiikkikentän palvelukseen. Seuraava kilpailu järjestetään vuonna 2023.

Vaikka kilpailuilmoituksessa ei erikseen kehotettu säveltämään tiettyä tyyliä, Kasurinen ei jättänyt mitään sattuman varaan. Hän ymmärsi tehdä musiikkia nimenomaan Vantaan Viihdeorkesterille. Se ei olisi täysin sinfonista, eikä ihan viihteellistä orkesterimusiikkia . Itsekin saksofonistina Kasurinen tiesi, että musiikin pitää olla nautinnollista soitettavaa kuulostaakseen hyvältä.

“Halusin tehdä kappaleen, jota on kiva soittaa, ja joka ei ole ihan klassista eikä aivan viihdettä, vaan jotain siltä väliltä”, Kasurinen kertoo. “Kappale erottui joukosta, sillä monet kilpailun muista teoksista tulivat enemmänkin John Williams -henkisestä perinteestä.”

Tango Sinfonicoa olisikin vaikea kuvitella vaikkapa elokuvan taustalle. Se on pikemminkin hullunkurinen kuvaus tulisena alkavasta tanssista, joka sotkeutuu omiin kinttuihinsa ja alkaa epätoivoisesti etsiä tietään takaisiin rytmiin. 

Nimestään huolimatta teoksen yksiselitteinen tango-osuus jää muutamaan kymmeneen sekuntiin, mutta sekin riittää istuttamaan rytmin kuulijan korviin koko teoksen ajaksi.

Tango Sinfonico on kaukaista sukua Maurice Ravelin teokselle La Valse. Tosin siinä missä La Valsen tanssirytmi hajoaa loppua kohden korjauskelvottomaksi, Kasurisen kappale onnistuu hakeutumaan jo lopulliseksi luullun sekoilun jälkeen takaisin tangon tahtiin.

“Mietin aluksi, onko kappale tarpeeksi viihteellinen, jotta voin edes lähettää sen kilpailuun”, Kasurinen sanoo. 

Kuvassa Kasurinen vastaanottamassa onnitteluita Markus Johansson kilpailun finaalissa 2018

Se oli sopivasti kaikkea. Kasurinen sai Markku Johansson -kilpailun 4000 euron pääpalkinnon lisäksi näkyvyyttä ja nimeä enemmän kuin rahalla voisi ostaa. Se on ollut eräänlainen kruunu hänen kilpailu-uralleen, johon oli jo sitä ennen kuulunut toinen palkinto Puolustusvoimain satavuotisjuhlakilpailussa sekä ykköspalkinto UMO Jazz Orchestran Esko Linnavalli Big Band -sävellyskilpailussa. 

Todistettuaan kuinka monipuolisesti Kasurinen hallitsee eri tyylit ja kokoonpanot, hänen kalenteriaan ovat täyttäneet lukuisat sovituspyynnöt. Sinfoniaorkesterien viihde- ja pop-konserttien suosio on ollut kovassa nousussa, ja Kasurisen taidoille muokata pop-klassikoista orkesteriversioita on tullut käyttöä ympäri Suomen musiikkikarttaa. 

“Eihän sitä voi varmasti tietää, mistä se johtuu, mutta kilpailun jälkeen sovituskeikkoja on ollut paljon”, Kasurinen sanoo. Hän on vaatimaton.

Niin, varmaksi ei voi sanoa mitään, mutta ehkä hänen suosiotaan ei voi panna pelkän sattuman piikkiin. 

Teksti: Jaani Länsiö